Vähiin alkaa käymään aika täällä siviilissä. Vastoinkäymisiä on ollut enenmmän kuin tarpeeksi eikä loppua näy, mutta ehkä ensi vuosi tuo muutoksen tullessaan. Kunnonkohotus operaatio oli jo hyvällä mallillaan mutta käsiongelman lisäksi kimppuun hyökkäsi pusutauti joka sitten pisti liikuntakieltoon ja vei voimat täysin. Nyt kun pääsin vihdoin aloittamaan jälleen kuntoilun niin näyttää tauti palanneen. Tai sitten nuo imusolmukkeet riehuu muuten vaan flunssapöpön alla =/ Possupiikin sain työn puolesta joten siltä pitäisi onneksi välttyä. Tällä viikolla vielä normi influenssapiikki niin pitäisi olla rokotukset kunnossa armeijaa ajatellen. Kaipa nuo vielä jäykkäkouristuksen tökkäsee tarkastuksessa mutta tökätköön!
Tänään tuli postissa palveluspaikkakysely 1/2010 joka pitäisi täytellä. Tosin eipä tuolla taida minun kohdallani olla paljon vaikutusta kun on tämä lääkintäpuolen koulutus pohjalla. Jotenkin taas vaan konkretisoitui tuo intin lähestyminen... Kun sitä on odottanut viime kotiutumisesta lähtien, tuntuu ihan uskomattomalta että kahden kuukauden päästä STJ on vain 1. Toisaalta ehkä sitä ei nyt jännitä niin kamalasti kun ensimmäinen yö kasarmilla on jo vietetty ja touhu muutenkin tuttua. Ongelmia voi tuottaa tuo kumartelu sisätiloissa kun on lippaan tottunut vetämään automaattisesta =D Hieman harmaita hiuksia tuottaa myös se että sitä pitäisi ilmeisesti olla Kaartinjääkärinä siellä alokkaiden keskellä, kun ei kuitenkaan haluaisi kaikkien tietävän että olen jo uusintakierroksella.
Omaistenpäivä ja valapäivä osuvat kyllä ikävästi kun kumpaankaan oma kultani ei pääse osallistumaan omien lomiensa ajankohdan vuoksi. Toisaalta onneksi nekin on tullut jo koettua niin niihin ei niin kauheita paineita aseta. Ehkä sitä joku kaveri eksyy moikkaamaan? Nyt on kuitenkin joka tapauksessa tarkoitus taistella tuo intti läpi sillä enää kolmatta kertaa en lähde yrittämään alusta alkaen. Motivaatio on korkealla mutta riittääkö rahkeet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti