Noniin! Nyt on uusintakierros sitten virallisesti avattu! Tai no prosessi alko jo marraskuussa kun kiikutin jälleen kerran hakupaperit aluetoimistoon. Äipälle siitä ei uskaltanu kertoa (ehkä jo kahen viikon päästä kerron) mut isille tuli kerrottua jo heti kun varmistui että palveluskelpoisuusluokka on edelleen A. Tuolloin edessä oli kuitenki vielä pitkä tie ennen armeijaan palaamista. Aika kului sitten töitä tehden ja huhtikuuta odottaen, josko kutsu valintatilaisuuteen tipahtaisi postiluukusta. Vaan eipä kutsua kuulunut! Onneksi pistin aluetoimistoon sähköpostia kun muille oli jo kutsut tullut niin selvisi että meidän rakas posti, nykyinen Itella oli hävittänyt kyseisen kirjeen jonnekin! Sopivasti minulla oli vapaapäivä osunut samalle päivälle joten 15.4. suunnistin jälleen kerran Santahaminan portille missä olikin jo useampi likka paikalla. Meidän noudettiin oikein bussilla Radioniemeen =D
Vuorossa oli sitten papereiden täyttöä ja "oppitunteja" naisena intissä olemisesta. Täytyy sanoa että itelle ei kauheesti kyllä uutta tietoa tullu jostain syystä. Majuri vaan painotti sitä että jos kunto ei kestä niin on syytä keskeyttää vähän liian usein, olin jo aivan varma että haastattelussa kyseinen herra toivottaa minulle hyvää kotimatkaa kun olen jo kerran itteni sielä telonu rikkipoikki. Yllätys olikin suuri kun astuin haastatteluun. Majurin mielestä kun olin erittäin sopiva palvelukseen! Toiveeksi esitin I/10 KaartJR ja aluksi se olikin kysymysmerkillä. Haastattelun myötä perään tulikin iso huutomerkki ja isot alleviivaukset ja sanottiin että palvelukseenastumismääräys joka tapauksessa tipahtaa postista noudettavaksi, mutta aika ja paikka vielä avoin. Sen erittäin sopivan eteen tuli vielä plussa (+ESP) kun ei enää asteikot riittäny kuvamaan sopivuutta =D Pikkasen tuli ehkä paineita selviytyä palveluksesta... Ilmeisesti ei ois kannattanu mainita läsnä olleelle isolle herralle (oli seuraamassa tilaisuutta) että kenttäsairaanhoitajan hommat kiinnostaisi tulevaisuudessa. =P Hyvillä mielin sitten päätin kävellä saarelta Herttoniemeen ja sainkin kaksi muuta tytsyä kävelyseuraksi.
Siitä alkoikin sitten (jälleen kerran) kunnonkohotusoperaatio. Muutamia lyhyitä hölkkälenkkei on tullu vedettyä ja heti on huomannu kuinka kunto on lähtenyt nousuun. Suurin intohimo on kuitenkin tullut pitkistä kävelylenkeistä. Tällä viikolla aluksi 3h ja tänään 2h kävelyä reppu selässä ja silti tuntuu että voisi kävellä vielä pari kilometriä ainakin. Ei pitäis ainakaan MARSSImurtumien päästä yllättämään tällä kertaa =)
Tällä viikolla suurin syy innostukseen on varmasti ollut torstaina postissa tulleesta ilmoituksesta. Kirje oli noudettavissa postista henkilökohtaisesti. Ja siellähän se sitten oli, palvelukseenastumismääräys!!! Kyl meinas onnenitku päästä kun piti kädessään paperia joka avaa minulle Santahaminan portit taas ensi tammikuussa. kuten tuolla aikaisemmissa teksteissä kirjoitinkin: kolmas kerta toden sanoo! Nyt siinäkin mielessä että katumusaikaa on jäljellä hurjat 2vrk joten miesten kanssa ollaan samalla viivalla heti alusta lähtien ja omasta tahdosta ei lähdetä pois kun sivariin =D Mutta nyt täytyy lähteä hoitamaan iltatoimia että pääsee kympiltä nukkumaan... hiljaisuutta on jo hyvä harjoitella =)
