Kahden viikon kinkku taas takana, tosin suurimman osan siitä olen viettänyt sairaana vempassa. Kävin viime lomilla sitten siviilissä lääkärissä joka totesi minulla keuhkoputkentulehduksen ja poskiontelon tulehduksen ja määräsi antibiootin ja sairaslomaa. Edessäni oli siis tiistaiaamuna reissu vastaanotolle. Maanantaina olimme tyttöjen kanssa hyvissä ajoin kassulla ja yritin päästä ajoissa nukkumaan, mutta yskäni oli niin järkyttävä etten nukkunut yön aikana juuri ollenkaan. Ihme että kukaan muu sai nukuttua meidän tuvassa.
Vastaanotolla hoitaja oli kirjoittamassa minulle suoraan vapautusta, mutta päätti ottaa vielä tulehdusarvot, jotka olivatkin 118 (normaalisti alle 8). Jouduinkin siis vielä lääkärin vastaanotolle, joka määräsi vapautuksiksi 2xVP+1xVUP. Tarkoitti siis sitä että minulla ei ollut asiaa majohajoon (majoitusharjoitus) vaan joutuisin viettämään aikani kasarmilla. Tiistaina nukuin koko päivän kun vihdoin väsymys oli niin paha, että uni tuli väkisin. Kuitenkin aina kun heräsi, alkoi kauhea yskiminen. Yksi komppaniamme alokas yski kuitenkin vielä pahemmin jo aamulla ja oksensikin mukesiin marssittaessa. Porukkaa oli muutenkin paljon kipeänä. Selvästi porukka oli vetänyt kipeänä ennen lomia ja sairastanut sitten kunnolla lomilla sillä vastaanotolle lähti tuolloin 28 sotilasta.
Keskiviikkona kun muut lähtivät majohajoon, oli minulla edessä ns tupahajo. Toisin sanottuna hajoilin yksinäni tuvassa ilman seuraa ja tekemistä. VP:nä nukuin, mutta torstaina VUP:nä luin jatkuvasti sotilaan käsikirjaa, joka tulikin luettua läpi tuon viikon aikana. Torstaina osallistuin oppitunnille P2T-leiristä, joka alkaisi perjantaina. Luutnantti K. kysyi, ketkä ovat kipeänä ja uskallauduin viittaamaan sillä olin vielä vapautuksessa. Paniikki heräsi kun hän käski sairaiden jäädä elokuvasaliin oppitunnin jälkeen. Hän vain sanoi että meille olisi perjantaille jotain muuta ohjelmaa kuin leirille lähtö. Yllätys oli kuitenkin mieluinen. Me vempulat pääsisimme toimitsemaan Puolustusvoimien salibandyn mestaruuskilpailuihin Myllypuroon.
Perjantaina lähdimme siis jo klo 6:30 kohti Myllypuroa lomapuvut päällä oikein tyylikkäinä. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen vaikkakin päivän aikana oloni alkoi JÄLLEEN tuntua huonommalta. Lopulta hain tilalleni sijaisen ja lepäsin viimeisen ottelun ajan. Kassulle palatessa tuli käsky pakata täyspakkaus ja valmistautua leirille lähtöön. Kävi kuitenkin niin että joka ikinen komppaniastamme mukana ollut alokas tunsi itsensä kipeäksi ja näin oli edessä taas lähtö veksiin. Minulla oli jälleen hieman lämpöä, mutta vielä kun tulehdusarvoni olivat edelleen koholla sanoi lääkintämies ettei minulla ollut mitään asiaa leirille. Tuloksena 2xVUP ja loppu illaksi VP. Tällöin kassulla napsahti nakki lähteä myös lauantaina toimitsemaan salibandya. Olisin mieluummin jäänyt kassulle lepäämään mutta nakki napsahti niin nakki napsahti. Onneksi myös alok. W määrättiin komennukselle joten minulla oli myös taistelijapari mukana.
Vastaanotolla hoitaja oli kirjoittamassa minulle suoraan vapautusta, mutta päätti ottaa vielä tulehdusarvot, jotka olivatkin 118 (normaalisti alle 8). Jouduinkin siis vielä lääkärin vastaanotolle, joka määräsi vapautuksiksi 2xVP+1xVUP. Tarkoitti siis sitä että minulla ei ollut asiaa majohajoon (majoitusharjoitus) vaan joutuisin viettämään aikani kasarmilla. Tiistaina nukuin koko päivän kun vihdoin väsymys oli niin paha, että uni tuli väkisin. Kuitenkin aina kun heräsi, alkoi kauhea yskiminen. Yksi komppaniamme alokas yski kuitenkin vielä pahemmin jo aamulla ja oksensikin mukesiin marssittaessa. Porukkaa oli muutenkin paljon kipeänä. Selvästi porukka oli vetänyt kipeänä ennen lomia ja sairastanut sitten kunnolla lomilla sillä vastaanotolle lähti tuolloin 28 sotilasta.
Keskiviikkona kun muut lähtivät majohajoon, oli minulla edessä ns tupahajo. Toisin sanottuna hajoilin yksinäni tuvassa ilman seuraa ja tekemistä. VP:nä nukuin, mutta torstaina VUP:nä luin jatkuvasti sotilaan käsikirjaa, joka tulikin luettua läpi tuon viikon aikana. Torstaina osallistuin oppitunnille P2T-leiristä, joka alkaisi perjantaina. Luutnantti K. kysyi, ketkä ovat kipeänä ja uskallauduin viittaamaan sillä olin vielä vapautuksessa. Paniikki heräsi kun hän käski sairaiden jäädä elokuvasaliin oppitunnin jälkeen. Hän vain sanoi että meille olisi perjantaille jotain muuta ohjelmaa kuin leirille lähtö. Yllätys oli kuitenkin mieluinen. Me vempulat pääsisimme toimitsemaan Puolustusvoimien salibandyn mestaruuskilpailuihin Myllypuroon.
Perjantaina lähdimme siis jo klo 6:30 kohti Myllypuroa lomapuvut päällä oikein tyylikkäinä. Päivä oli erittäin mielenkiintoinen vaikkakin päivän aikana oloni alkoi JÄLLEEN tuntua huonommalta. Lopulta hain tilalleni sijaisen ja lepäsin viimeisen ottelun ajan. Kassulle palatessa tuli käsky pakata täyspakkaus ja valmistautua leirille lähtöön. Kävi kuitenkin niin että joka ikinen komppaniastamme mukana ollut alokas tunsi itsensä kipeäksi ja näin oli edessä taas lähtö veksiin. Minulla oli jälleen hieman lämpöä, mutta vielä kun tulehdusarvoni olivat edelleen koholla sanoi lääkintämies ettei minulla ollut mitään asiaa leirille. Tuloksena 2xVUP ja loppu illaksi VP. Tällöin kassulla napsahti nakki lähteä myös lauantaina toimitsemaan salibandya. Olisin mieluummin jäänyt kassulle lepäämään mutta nakki napsahti niin nakki napsahti. Onneksi myös alok. W määrättiin komennukselle joten minulla oli myös taistelijapari mukana.
Lauantaina taas siis suuntasimme kohti Myllypuroa, jossa oli vuorossa pudotuspelit ja finaalit. Meidän joukkue HELVU2 oli lopulta B-sarjan voittaja. Oli hieman vaikea istua toimitsijana kyseisessä ottelussa kun piti olla puolueeton! Päivä oli muutenkin mukava, kun edellisenä päivänä olin tutustunut yhteen tuomariin joka lauantaina tarjosi karkkipussin ja energiajuomaa. =) Siinä meni taas hyvin koko päivä. Sunnuntai olikin sitten astetta hajottavampi. Normaalisti herätys on sunnuntaisin klo 8, mutta koska muut olivat leirillä, tuli myös meidän herätä klo 6. Tosin myöhemmin kuulin tytöiltä että herätys oli ollut heillä vasta 6:30 joka hivenen otti päähän. Aamiainen tuli kuitenkin kasarmille vasta kymmenen jälkeen! Kirjuri oli kertonut kuinka mukesilla oli ollut todella hyvä aamiainen joten vesi kielellä lähdin pakin kanssa aamupalalle. Leiriltä oli kuitenkin jäänyt meille enää leipää ja sentään voita sen päälle, mutta ei edes mitään juotavaa! Mitään tehtävää meille ei annettu joten nukuin sängyn päällä sotilaan värityskirjan kanssa koko päivän odottaessani muita palaamaan leiriltä. Alok A. oli joutunut jättämään leirin kesken jo edellisenä päivänä käden kipeydyttyä. Intissähän esimiehille ei saa avautua, mutta nähtyäni alok A:n käden, päästelin kyllä täysillä alik V:lle mielipiteeni lämäreiden toiminnasta... Onneksi kädessä ei ollut murtumia, mutta hurjalta se näytti. Alok A oli sitten maanantaihin asti vuodeosastolla vuodelevossa ja minä hajoilin tuvassa yksinään.
Maanantaina taas veksiin josta vihdoin sain keppiä eli KP (kelpaa palvelukseen) ja lähdin innoissani kassulle. Kassulta nopeasti suunnistusoppitunnille jonka jälkeen edessä oli ensimmäinen suunnistus. Ryhmässä suunnistimme ympäri saarta ja olin iloinen kun jaksoin hölkötellä lähes koko matkan, kun monet pojista kävelivät. Iltapäivällä harjoiteltiin sulkeisissa komentoja lakki PÄÄSTÄ ja PÄÄHÄN sekä aseotteita jotka olisivat pian tarpeellisia kun sotilasvala lähestyy huimaa vauhtia.
Tiistaina vuorossa oli ammunnat. RK7 ja RK3 vai olikohan RK4, eli polviammunnat. Alik B. pisti minut suoraan vemppamuotoon kun sanoin olevani vielä toipilas. Köpöteltiin siis rauhassa ampumaradalle ja matkalla keskusteltiin alok A:n kädestä ja muutenkin puhuttiin lääkinnällisistä jutuista jolloin alik B kysyi onko minulla alan koulutusta. Ammunnat menivät osaltani aika penkin alle sillä RK7:ssä aluksi on kolme lipasta, joista jokaisessa on 2luotia. Taulut olivat näkyvissä 5sek ja poissa 15sek joten lipas piti saada vaihdettua siinä ajassa. Toisessa vaiheessa aikaa oli 3sek ja 10sek ja kolmannessa vaiheessa 5sek, jossa piti ampua kaksi laukausta ja taas 15sek aikaa vaihtaa lipas. Yhteensä siis 18 laukausta, joista osuin tauluun vain 7 eli ihan surkeasti. Vielä kun varoauto poistui välillä ja luutnantti velvoitti minut toimimaan tarvittaessa lääkintämiehenä, oli keskittymiskykyni hieman hukassa. Polviammunnat menikin sitten ihan pipariksi. En ollut päässyt hiomaan asentoa vielä kertaakaan aikaisemmin joten ampuma-asentoni oli täysin epävakaa ja tulokseksi sain vain luokattoman 21/100. Tosin kolme ohi mennyttä laukausta olivat olleet yhdessä ryppäässä, että jos se olisi osunut tauluun, olisi tulos ollut paljon parempi.
Keskiviikkona oli vihdoin päivä jolloin pääsisin ensimmäistä kertaa tetsaamaan. Aamulla en kiireessä löytänyt astmapiippuani, mutta onneksi alok Li. oli kanssani samassa ryhmässä joten saisin tarvittaessa käyttää hänen lääkettään. Sitä tarvittiinkin heti aamusta. Alik K. pisti meidät juoksemaan saharassa erään puun ympäri, mutta minulla leikkasi keuhkot kiinni jo puun takana. Sain huudot siitä etten ollut sanonut siitä heti aamusta ettei minulla ole lääkettä mukana ja tämän jälkeen sainkin joka rastilla kertoa ettei minulla ole lääkettä. Harjoittelimme käsimerkkejä, tiedustelijoiden toimintaa, ja ehdottomasti mukavinta oli taistelijan etenemismuotojen harjoittelu, tosin alik W. ehdotti minulle että olisin jättänyt rastin väliin sillä siellä sykittäisiin tiiviillä tahdilla. Halusin kuitenkin osallistua omien voimieni mukaan ja mielestäni selviydyin ihan kohtuudella, tosin hieman hitaammin sillä tetsasin ensimmäistä kertaa. Tiedustelijana onnistuin mielestäni myös suht hyvin, tosin käsimerkit olivat vielä hakusessa.. Viimeisenä rastina oli ilma-ammunnat jolloin pääsin ensimmäistä kertaa ampumaan paukkupatruunoilla. Ja lisäksi sarjatulta!!! Siinä tuli lähinnä rambo-olo kun ammuin vielä makuulta =) Iltapäivällä meillä oli vielä liikuntakoulutusta ennen päivällistä. Aluksi vedimme kuntopiiriä tykkihallissa ja tämän jälkeen mukesin yläkerran liikuntasaliin pelaamaan sählyä. Oli mukava pelata pitkästä aikaa, tosin sisäpelikenkäni olivat pari numeroa liian pienet joten pelaamiseni oli aika vähäistä.
Torstaina vuorossa oli marssi3. Kokelas R. pisti meidät kuitenkin juoksemaan heti aamupalan jälkeen kun joku pyöri muodossa, jolloin taas keuhkoni leikkasi kiinni. Nyt sain vuorostani huudot siitä ettei kokelas tiennyt että olen ollut kipeä. Se oli kuitenkin ihan puppua, sillä viikonloppuna hän oli itse käynyt kysymässä tuvassa että mikä minulla oli. Tällöin tuli totaalihajotus. Kun alok A. oli saattanut minut tupaan, purskahdin itkuun. Itkin lattialla tetsaria pakatessani, jolloin alik K. kävi hakemassa alik V:n paikalle. Kyllä hävetti parkua siinä kun pikkukakara itseään nuoremman alikin edessä tämän taputellessa olkapäätä. Hän kävi välittämässä eteenpäin etten pystyisi osallistumaan marssille ja kouluttajamme käski minun hakea veksistä vapautusta. Veksissä pääsin samantien lääkärille sillä minulla oli kunnon hengenahdistus. Lääkäri epäili tämän johtuvan kuitenkin hyperventilaatiosta sillä puhalsiin PEFiin 500, mikä on minulta oikein hyvä. Itse kuitenkin uskon että minulla oli pienet keuhkoputket tukossa, sillä hengitykseni vinkui kuitenkin uloshengitettäessä. Lääkäri määräsi minut röntgenkuvaan joten edessäni oli reissu Töölön sairaalaan. Siellä menikin sitten taas hyvin puoli päivää. Myös alik Ko. oli röntgenissä joten tiesin ketä seurata jotta löytäisi perille ja vielä takaisinkin. Loppupäivä olin VMTL, mutta en muista että meillä olisi juuri ohjelmaa ollutkaan.
Perjantaina TAAS vastaanotolle näyttämään keuhkokuvia, jotka olivat onneksi normaalit. Lääkäri epäili kohtaukseni johtuneen yksinkertaisesti siitä että kuntoni oli päässyt laskemaan niin pahasti sairastelun yhteydessä. Tuloksena siis KP ja eikun taisteluvarustus nopeasti niskaan kassulla ja vemppamuodon kanssa rasteja kiertämään. En ole ikinä kyllä kärsinyt niin kamalasta kusihädästä kuin tuona päivänä! Aamulla ei ehtinyt käymään vessassa ja seuraavan kerran vessaan pääsin vasta rastien jälkeen kahden jälkeen iltapäivällä. Ensimmäisenä oli lääkintärasti jossa harjoittelimme verenvuodon tyrehdytystä painesiteellä sekä tajuttoman tutkimista ja siirtämistä kylkiasentoon. Voisin sanoa että oli minulle aika turhauttava rasti. Tosin tajuttoman riisuminen taisteluvarustuksesta oli mielenkiintoista. Seuraavaksi vuorossa oli 66KES88 eli kevyt kertasinko ja sen valmistaminen ampumakuntoon ja kuljetuskuntoon. Kuljetuskuntoon laittaminen oli minulle aikamoinen operaatio, sillä käteni on vain liian pieni jotta voisin tehdä sen niinkuin opetettiin. Onneksi minulle opetettiin erilainen tapa. Tämän jälkeen vuorossa oli telamiinarasti. Olin ihan jäässä tuossa vaiheessa sillä en ehtinyt vetää villapaitaa takin alle ennen lähtöä. Telamiinan kaivaminen jäiseen maahan onneksi lämmitti mukavasti. Sain jopa kehuja ollessani nohevin (NOpeastiHEtiVAlmis) taistelija. Mietin pääni puhki että unohdinko jotain oleellista kun olin toisella kerralla paljon nopeammin valmis kuin muut, mutta olen varma että tein kaiken niin kuin opetettiin. Oli mukava onnistua omien esimiesten rastilla. Viimeisenä rastina oli käsikraanaatin saattaminen heittokuntoon ja kuljetuskuntoon sekä tietenkin itse käsikranaatin heittäminen. Rasti sujui muuten hyvin, mutta kun heittoasemaan olisi pitänyt ryömiä, alkoi taas keuhkoihin pistää. Sain siis valita itse etenemismuotoni. Heittoni olivat aivan liian lyhkäsiä mutta eiköhän se siitä kun harjoitellaan lisää.
Rastien jälkeen vuorossa oli asehuolto ja henkilökohtainen huolto. Kaapit piti myös saada tks-kuntoon (tupakaappi ja siisteystarkastus) joka olikin yllättävän hankalaa. Lopulta pääsimme läpi tarkastuksesta! Järjestyimme ulos lomapuhutteluun mutta edessä olikin vielä lomakassien tarkastus jonka suoritti ylil. S. Kaikkien piti siis tyhjentää lomakassinsa pihalle lumituiskussa jotta pystyttiin tarkistamaan ettei kukaan vie mukanaan puolustusvoimien materiaalia. Pääsimme lomille kuitenkin ruhtinaaliset puolituntia aikaisemmin kuin piti! Porukalla suuntasimme Herttoniemeen ja istumaan lähimpään kapakkaan parille tuopille/sidukalle. Kotiinkin pääsin hyvissä ajoin ja nyt loma on jälleen mennyt lähinnä nukkuessa. Eilen aamulla tosin heräsin siihen että luulin sodan syttyneen kun lumiaura kävi rymistelemässä ikkunan takana. Kovasti yritin asetta etsiä vierestä mutta ei löytynyt...
Maanantaina taas veksiin josta vihdoin sain keppiä eli KP (kelpaa palvelukseen) ja lähdin innoissani kassulle. Kassulta nopeasti suunnistusoppitunnille jonka jälkeen edessä oli ensimmäinen suunnistus. Ryhmässä suunnistimme ympäri saarta ja olin iloinen kun jaksoin hölkötellä lähes koko matkan, kun monet pojista kävelivät. Iltapäivällä harjoiteltiin sulkeisissa komentoja lakki PÄÄSTÄ ja PÄÄHÄN sekä aseotteita jotka olisivat pian tarpeellisia kun sotilasvala lähestyy huimaa vauhtia.
Tiistaina vuorossa oli ammunnat. RK7 ja RK3 vai olikohan RK4, eli polviammunnat. Alik B. pisti minut suoraan vemppamuotoon kun sanoin olevani vielä toipilas. Köpöteltiin siis rauhassa ampumaradalle ja matkalla keskusteltiin alok A:n kädestä ja muutenkin puhuttiin lääkinnällisistä jutuista jolloin alik B kysyi onko minulla alan koulutusta. Ammunnat menivät osaltani aika penkin alle sillä RK7:ssä aluksi on kolme lipasta, joista jokaisessa on 2luotia. Taulut olivat näkyvissä 5sek ja poissa 15sek joten lipas piti saada vaihdettua siinä ajassa. Toisessa vaiheessa aikaa oli 3sek ja 10sek ja kolmannessa vaiheessa 5sek, jossa piti ampua kaksi laukausta ja taas 15sek aikaa vaihtaa lipas. Yhteensä siis 18 laukausta, joista osuin tauluun vain 7 eli ihan surkeasti. Vielä kun varoauto poistui välillä ja luutnantti velvoitti minut toimimaan tarvittaessa lääkintämiehenä, oli keskittymiskykyni hieman hukassa. Polviammunnat menikin sitten ihan pipariksi. En ollut päässyt hiomaan asentoa vielä kertaakaan aikaisemmin joten ampuma-asentoni oli täysin epävakaa ja tulokseksi sain vain luokattoman 21/100. Tosin kolme ohi mennyttä laukausta olivat olleet yhdessä ryppäässä, että jos se olisi osunut tauluun, olisi tulos ollut paljon parempi.
Keskiviikkona oli vihdoin päivä jolloin pääsisin ensimmäistä kertaa tetsaamaan. Aamulla en kiireessä löytänyt astmapiippuani, mutta onneksi alok Li. oli kanssani samassa ryhmässä joten saisin tarvittaessa käyttää hänen lääkettään. Sitä tarvittiinkin heti aamusta. Alik K. pisti meidät juoksemaan saharassa erään puun ympäri, mutta minulla leikkasi keuhkot kiinni jo puun takana. Sain huudot siitä etten ollut sanonut siitä heti aamusta ettei minulla ole lääkettä mukana ja tämän jälkeen sainkin joka rastilla kertoa ettei minulla ole lääkettä. Harjoittelimme käsimerkkejä, tiedustelijoiden toimintaa, ja ehdottomasti mukavinta oli taistelijan etenemismuotojen harjoittelu, tosin alik W. ehdotti minulle että olisin jättänyt rastin väliin sillä siellä sykittäisiin tiiviillä tahdilla. Halusin kuitenkin osallistua omien voimieni mukaan ja mielestäni selviydyin ihan kohtuudella, tosin hieman hitaammin sillä tetsasin ensimmäistä kertaa. Tiedustelijana onnistuin mielestäni myös suht hyvin, tosin käsimerkit olivat vielä hakusessa.. Viimeisenä rastina oli ilma-ammunnat jolloin pääsin ensimmäistä kertaa ampumaan paukkupatruunoilla. Ja lisäksi sarjatulta!!! Siinä tuli lähinnä rambo-olo kun ammuin vielä makuulta =) Iltapäivällä meillä oli vielä liikuntakoulutusta ennen päivällistä. Aluksi vedimme kuntopiiriä tykkihallissa ja tämän jälkeen mukesin yläkerran liikuntasaliin pelaamaan sählyä. Oli mukava pelata pitkästä aikaa, tosin sisäpelikenkäni olivat pari numeroa liian pienet joten pelaamiseni oli aika vähäistä.
Torstaina vuorossa oli marssi3. Kokelas R. pisti meidät kuitenkin juoksemaan heti aamupalan jälkeen kun joku pyöri muodossa, jolloin taas keuhkoni leikkasi kiinni. Nyt sain vuorostani huudot siitä ettei kokelas tiennyt että olen ollut kipeä. Se oli kuitenkin ihan puppua, sillä viikonloppuna hän oli itse käynyt kysymässä tuvassa että mikä minulla oli. Tällöin tuli totaalihajotus. Kun alok A. oli saattanut minut tupaan, purskahdin itkuun. Itkin lattialla tetsaria pakatessani, jolloin alik K. kävi hakemassa alik V:n paikalle. Kyllä hävetti parkua siinä kun pikkukakara itseään nuoremman alikin edessä tämän taputellessa olkapäätä. Hän kävi välittämässä eteenpäin etten pystyisi osallistumaan marssille ja kouluttajamme käski minun hakea veksistä vapautusta. Veksissä pääsin samantien lääkärille sillä minulla oli kunnon hengenahdistus. Lääkäri epäili tämän johtuvan kuitenkin hyperventilaatiosta sillä puhalsiin PEFiin 500, mikä on minulta oikein hyvä. Itse kuitenkin uskon että minulla oli pienet keuhkoputket tukossa, sillä hengitykseni vinkui kuitenkin uloshengitettäessä. Lääkäri määräsi minut röntgenkuvaan joten edessäni oli reissu Töölön sairaalaan. Siellä menikin sitten taas hyvin puoli päivää. Myös alik Ko. oli röntgenissä joten tiesin ketä seurata jotta löytäisi perille ja vielä takaisinkin. Loppupäivä olin VMTL, mutta en muista että meillä olisi juuri ohjelmaa ollutkaan.
Perjantaina TAAS vastaanotolle näyttämään keuhkokuvia, jotka olivat onneksi normaalit. Lääkäri epäili kohtaukseni johtuneen yksinkertaisesti siitä että kuntoni oli päässyt laskemaan niin pahasti sairastelun yhteydessä. Tuloksena siis KP ja eikun taisteluvarustus nopeasti niskaan kassulla ja vemppamuodon kanssa rasteja kiertämään. En ole ikinä kyllä kärsinyt niin kamalasta kusihädästä kuin tuona päivänä! Aamulla ei ehtinyt käymään vessassa ja seuraavan kerran vessaan pääsin vasta rastien jälkeen kahden jälkeen iltapäivällä. Ensimmäisenä oli lääkintärasti jossa harjoittelimme verenvuodon tyrehdytystä painesiteellä sekä tajuttoman tutkimista ja siirtämistä kylkiasentoon. Voisin sanoa että oli minulle aika turhauttava rasti. Tosin tajuttoman riisuminen taisteluvarustuksesta oli mielenkiintoista. Seuraavaksi vuorossa oli 66KES88 eli kevyt kertasinko ja sen valmistaminen ampumakuntoon ja kuljetuskuntoon. Kuljetuskuntoon laittaminen oli minulle aikamoinen operaatio, sillä käteni on vain liian pieni jotta voisin tehdä sen niinkuin opetettiin. Onneksi minulle opetettiin erilainen tapa. Tämän jälkeen vuorossa oli telamiinarasti. Olin ihan jäässä tuossa vaiheessa sillä en ehtinyt vetää villapaitaa takin alle ennen lähtöä. Telamiinan kaivaminen jäiseen maahan onneksi lämmitti mukavasti. Sain jopa kehuja ollessani nohevin (NOpeastiHEtiVAlmis) taistelija. Mietin pääni puhki että unohdinko jotain oleellista kun olin toisella kerralla paljon nopeammin valmis kuin muut, mutta olen varma että tein kaiken niin kuin opetettiin. Oli mukava onnistua omien esimiesten rastilla. Viimeisenä rastina oli käsikraanaatin saattaminen heittokuntoon ja kuljetuskuntoon sekä tietenkin itse käsikranaatin heittäminen. Rasti sujui muuten hyvin, mutta kun heittoasemaan olisi pitänyt ryömiä, alkoi taas keuhkoihin pistää. Sain siis valita itse etenemismuotoni. Heittoni olivat aivan liian lyhkäsiä mutta eiköhän se siitä kun harjoitellaan lisää.
Rastien jälkeen vuorossa oli asehuolto ja henkilökohtainen huolto. Kaapit piti myös saada tks-kuntoon (tupakaappi ja siisteystarkastus) joka olikin yllättävän hankalaa. Lopulta pääsimme läpi tarkastuksesta! Järjestyimme ulos lomapuhutteluun mutta edessä olikin vielä lomakassien tarkastus jonka suoritti ylil. S. Kaikkien piti siis tyhjentää lomakassinsa pihalle lumituiskussa jotta pystyttiin tarkistamaan ettei kukaan vie mukanaan puolustusvoimien materiaalia. Pääsimme lomille kuitenkin ruhtinaaliset puolituntia aikaisemmin kuin piti! Porukalla suuntasimme Herttoniemeen ja istumaan lähimpään kapakkaan parille tuopille/sidukalle. Kotiinkin pääsin hyvissä ajoin ja nyt loma on jälleen mennyt lähinnä nukkuessa. Eilen aamulla tosin heräsin siihen että luulin sodan syttyneen kun lumiaura kävi rymistelemässä ikkunan takana. Kovasti yritin asetta etsiä vierestä mutta ei löytynyt...
